|
Laitteiden
hankinta
Digitelevision lähetyksiä voi katsoa
tavallisella televisiolla, johon liitetään lisälaite.
Sitä kutsutaan digisovittimeksi eli tuttavallisemmin digiboksiksi.
Toinen tapa katsella lähetyksiä on hankkia kokonaan uusi
televisio, jossa digitekniikka on valmiiksi sisäänrakennettuna.
Jokaiseen vanhaan, analogisen tekniikan televisioon
tarvitaan digisovitin eli jos on monta televisiota, tarvitaan jokaiseen
erikseen sovitin.
Taloyhtiöt voivat myös hankkia keskusdigisovittimen. Asukkailla siinä tapauksessa ei tarvitse välttämättä olla televisiokohtaisia digisovittimia. Tällöin on kuitenkin katsottavissa vain muutamia kanavia ja esimerkiksi ohjelmaopas ja vammaispalvelut jäävät pois.
Keskusdigisovittimet »
Digisovittimet
Kaapeli- ja antennivastaanottoon käytettävät
digisovittimet eroavat toisistaan. Kaapelivastaanottoon tarkoitetuissa
digisovittimissa on merkintä DVB-C (cable). Antennivastaanottoa
varten laitteesta pitää löytyä merkintä
DVB-T (terrestrial).
Digisovittimen eli DVB-vastaanottimen (Digital
Video Broadcasting) perusmalli tarjoaa hyvän kuvan ja äänen
sekä uudet kanavat, mutta ei esimerkiksi vuorovaikutteisia
palveluita eikä laajaa ohjelmaopasta.
Maksutelevision ja joidenkin kaapelitelevision
lisäkanavien katsominen edellyttää, että digisovittimessa
on paikka ohjelmakortille ja Conax-salauksenpurku-järjestelmälle.
Osassa nyt myytävistä sovitinmalleista on jo valmius ohjelmakortin
käyttöön, osaan korttipaikka voidaan liittää
jälkikäteen.
Tietokonekin voidaan varustaa siten, että
sillä voi vastaanottaa digi-tv-lähetyksiä.
Digi-tv:n lähetysten tallentaminen
Digi-tv-lähetyksiä voi tallentaa tavallisella
VHS-nauhurilla.
Perusmallia olevan digisovittimen kautta voi nauhoittaa
vain sitä digitaalista kanavaa, jota katselee.
Saatavilla on myös sellaisia digisovittimia,
joissa ohjelmat voi tallentaa laitteen omalle kovalevylle. Lisäksi
on digisovittimia, joissa on kaksi viritintä. Niillä on
mahdollisuus tallentaa laitteen omaan muistiin muiltakin kanavilta
kuin vain siltä, jota kulloinkin katselee.
|